Luovuus hukassa

Ei suju, ei. Luovuuskriisi. Turhauttavaa.

socks
Kuvan sukista vain alempi on ns. omasta päästä

Meinasin neuloa sukat ihan ilman ohjetta, omasta päästä, niin sanotusti. Kokeilin yhtä lankaa, toista lankaa, yhtä ideaa, toista ideaa, purkuun, purkuun. Jostain syystä ideat eksyivät matkalla toteutukseen ja päätyivät vääriin lankakeriin. Joten välillä minulla oli puikoilla kaksi periaatteessa täysin onnistunutta sukan alkua, paitsi että vääristä langoista. Juuri se toinen lanka olisi ollut sopivampi. Tuli stressi ja hermostuminen. Muistin, mitä EZ oli kirjassaan sanonut ja oikeassahan hän oli. Mitä muutakaan.

Otin kirjan, naputtelin tärkeän lauseen tietokoneelle, tulostin ja laitoin magneettilistalle muistutukseksi. Jospa nyt alkaisi sujua.

I would love to be creative, really. I decided to knit socks without using any pattern. Just me, yarn, needles and creative mind. I had several ideas. I tried one of them, then the other and so on. Nothing worked. Sometimes it seemed like the ideas and the yarn didn’t meet, the ideas got lost in their way to the yarn. Because now and then I had two perfectly good sock beginnings, only the yarn was wrong. The other yarn would have been better. Then I remembered what EZ had said about taking knitting too seriously.

I took the book, typed the important sentence to the computer, printed it and put it to a visible place, so I would easily notice it. I hope it helps.

Something I have to keep in mind / muistilappu

Lapussa lukee: “Properly practiced, knitting soothes the troubled spirit, and it doesn’t hurt the untroubled spirit either.
When I say properly practiced, I mean executed in a relaxed manner, without anxiety, strain, or tension, but with confidence, inventiveness, pleasure, and ultimate pride. ”
Elizabeth Zimmermann , “Knitting Without Tears”

240707

Ajattelin sillä välin vähän ommella. Joskus ammoin sorruin Kodin ykkösessä ostamaan lehmäkangasta ihan vain sen takia, että se näytti hauskalta. Mitään ajatusta sen käyttöön ei ollut. Nyt on. Uusi vaaleanpunainen tietsikkatuolini on hiukan kovanpuoleinen ja kaipaa pehmustetta. Tai siis minä kaipaan. Ei siinä kauaa tarvinnut miettiä, mistä pehmuste tulisi syntymään. Vanha vauvanpeitto ja lehmäkangas. Nyt pitää vielä etsiä ompelukone. Sen pitäisi olla jossain päin romuvarast.. siis vaatehuonetta.

I bought this fabric several weeks ago just because it looked so funny, I had no use for it until today when I got my new chair. The chair is pink and cute, only thing is, it needs a pad. So I’m going to make one by myself using an old baby blanket and this fabric.

3 thoughts on “Luovuus hukassa

  1. Kate says:

    Luovuuskriisi sucks… hyviltähän nuo socks näyttävät ainakin minun silmiini, ihanan värisiäkin. Pirteä on lehmäkangaskin.Laitoin muuten blogitekstiini linkin tänne, toivottavasti et pahastu.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s